Tarinoita Satakunnasta -juttusarjassa kohtaamme eri-ikäisiä satakuntalaisia ja kuulemme heidän elämäntarinoitaan. 

Tällä kertaa äänessä on harjavaltalainen Reijo Ahteela, jonka elämä muuttui yhdessä aamussa. Vaikka neliraajahalvaus vei paljon, usko, toivo ja rakkaus ovat kantaneet häntä eteenpäin.

Yksi aamu muutti kaiken

Aprillipäivänä vuonna 2017 Ahteela heräsi kotonaan Harjavallassa voimakkaaseen olkapääkipuun. Hän ajatteli nukkuneensa huonossa asennossa ja nousi keittämään aamukahvia.

Matka keittiöön jäi kuitenkin kesken.

– Vasen jalkani ei ottanutkaan alle ja käännyin takaisin, Ahteela muistelee.

Hetkeä myöhemmin hän kaatui sängylle. Olkapääkipu katosi, mutta samalla vasen käsi muuttui voimattomaksi. Pian myöskään jalat eivät enää totelleet.

Sairaalassa selvisi, että kyse oli erittäin harvinaisesta selkäydininfarktista, joka aiheutti neliraajahalvaantumisen.

Ajankohta teki tapahtuneesta erityisen pysäyttävän. Vain neljä kuukautta aiemmin Ahteela oli jäänyt eläkkeelle Harjavallan seurakunnan papin työstä ja odotti uudenlaista elämänvaihetta.

Illalla sairaalaan saapui puoliso Eija-Maaria Jussila. Hänen ensimmäiset sanansa ovat jääneet Ahteelan mieleen.

– Tämä on katastrofi. Mutta nyt emme murehdi sitä, mikä on menetetty, vaan iloitsemme siitä, mitä on jäljellä.

Näistä sanoista alkoi uuden elämän rakentaminen.

Lapsuuden unelma toteutui

Moni tuntee Ahteelan pappina, mutta hänen työuransa on poikkeuksellisen monipuolinen. Ennen pappeutta hän työskenteli muun muassa kymmenen vuotta lähetys- ja kehitysyhteistyössä Latinalaisessa Amerikassa. Boliviassa vietetyt vuodet jättivät pysyvän jäljen: espanjankielentaidon, elinikäisiä ystävyyssuhteita, syvän ymmärryksen erilaisista ihmisistä ja kulttuureista sekä oivalluksen siitä, että ihmisen tärkein tehtävä on kohdata toinen ihminen.

Lapsuuden haave pappeudesta toteutui myöhemmällä iällä. Ahteela valmistui 60-vuotiaana teologian maisteriksi Joensuun yliopistosta ja aloitti työnsä Harjavallan seurakunnan pappina.

– Kaikista elämänkokemuksista on hyötyä papin työssä. Ne auttavat ymmärtämään erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä.

Usko, toivo ja rakkaus antoivat uuden suunnan

Vain muutamaa kuukautta eläkkeelle jäämisen jälkeen elämä muuttui perusteellisesti.

– Elämä muuttui tietysti paljon neliraajahalvaantumisen myötä. Usko, toivo ja rakkaus ovat kuitenkin pysyneet. Ne auttoivat löytämään uuden suunnan.

Ahteela ei jäänyt kiinni siihen, mitä menetti, vaan alkoi etsiä sitä, mitä voisi edelleen tehdä.

Nykyään hänet tunnetaan Pyörätuolipastorina. Hän tekee Radio Patmokselle suosittua Pyörätuolipastori-ohjelmaa ja viimeistelee hartauskirjaa.

– Yli 10 000 kuuntelijaa jaksoa kohden antaa voimaa ja hyvää mieltä.

Kun häneltä kysyy, mikä auttoi vaikeimman elämänmuutoksen keskellä, vastaus tulee nopeasti.

– Usko, toivo ja rakkaus.

Ilo löytyy pienistä asioista

Ahteelan vahva elämänmyönteisyys ei synny siitä, että vaikeudet olisi unohdettu. Päinvastoin.

– Myönteinen elämänasenne on syventynyt, koska jäljelle on jäänyt vähemmän. Peruspositiivinen elämänasenne on ja säilyy.

Toivo on hänelle yksi elämän tärkeimmistä voimista.

– Toivo on sielun ankkuri. Se pitää heittää riittävän pitkälle, jotta pienet vastoinkäymiset eivät venettä kaada.

Arjen ilot löytyvät läheltä.

Kesäisin Ahteela opettelee tunnistamaan lintuja ja kasveja puhelimen sovellusten avulla. Puolison hymy, kauniit sanat, hyvä ruoka, ystävät ja kuulijoiden palaute tuovat iloa jokaiseen päivään.

Huoli omaishoitajien asemasta

Puoliso Eija-Maaria toimii Ahteelan omaishoitajana. Siksi omaishoitajien asema on hänelle tärkeä ja henkilökohtainen asia.

Erityistä pettymystä hänessä herättää Satakunnan hyvinvointialueen päätös pienentää omaishoitajien palkkioita 25 prosentilla.

– Päätöksenteon juhlapuheissa omaishoitajat kyllä muistetaan, mutta todellista arvostusta he eivät saa, Ahteela sanoo tuohtuneena.

Hänen mukaansa omaishoitajat tekevät korvaamatonta työtä. He mahdollistavat sen, että monet vaikeasti vammaiset, pitkäaikaissairaat ja ikääntyneet voivat asua omassa kodissaan.

– Omaishoitajien edunvalvonnan pitäisi näkyä ja kuulua paljon nykyistä enemmän päätöksenteossa.

Ahteelan mielestä omaishoitajien arvostuksen tulee näkyä konkreettisina tekoina, ei vain juhlapuheina.

Kuuntele ennen kuin puhut

Papin työ, omat elämänkokemukset ja sairastuminen ovat opettaneet Ahteelalle yhden asian ylitse muiden.

Kun häneltä kysytään, mitä hän sanoisi ihmiselle, joka elää suuren menetyksen keskellä, vastaus on yksinkertainen.

– Ensin pitää kuunnella, mitä ihminen kertoo. Vasta sen jälkeen löydän sanat.

Elämä on alati lopussa ja alati alussa

Tärkeimmäksi elämänohjeekseen Ahteela nostaa kirjailija Lauri Viidan runon sanat:

"Turha on takoa rystyset verillä, mielessä huomisen onnekas ehto. Elämä on oma onnensa kehto, alati lopussa ja alati alussa."

Runo kuvaa hyvin myös hänen omaa elämäänsä. Yksi aamu muutti kaiken, mutta ei vienyt sitä, mikä on ollut hänen elämänsä perusta.

Tarinoita Satakunnasta -juttusarjan ajatuksena on kuunnella ihmisiä, välittää heidän kokemuksistaan ja rakentaa ymmärrystä toinen toisistamme. Reijo Ahteelan tarinassa nuo ajatukset kohtaavat hänen oman elämänsä kantavat voimat: uskon, toivon ja rakkauden.

Lopuksi Ahteela tiivistää viestin, jonka hän toivoo jokaisen lukijan ottavan mukaansa:
– Usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

Kuvat: Sade Virtanen