Epävarmuus, työttömyys, eriarvoisuus ja sosiaaliturvan muutokset näkyvät ihmisten arjessa. Yhä useampi kantaa huolta toimeentulosta ja tulevaisuudesta. Samaan aikaan mielenterveyspalveluihin voi olla vaikea päästä.

Mielenterveys on myös yhteiskunnan asia

Kenenkään elämä ei ole täysin omissa käsissä. Työpaikka voi mennä alta, sairaus yllättää tai omat voimat loppua. Kaikki eivät lähde samalta viivalta, eikä kaikilla ole samoja voimavaroja selviytyä vaikeuksista. Silloin tarvitaan turvaa, ei syyllistämistä.

Suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on ollut ajatus siitä, että pidämme toisistamme huolta. Vastuu kuuluu meille kaikille: yhteiskunnalle, perheille, läheisille, työyhteisöille, järjestöille ja lähiyhteisöille.

Turvaverkon tehtävä on auttaa vaikean tilanteen yli ja antaa ihmiselle mahdollisuus rakentaa elämäänsä uudelleen.  

Samalla työn tekemisen ja yrittämisen pitää kannattaa. Työ tuo toimeentulon lisäksi osallisuutta, yhteisöä, rytmiä ja merkityksellisyyttä. Siksi työllistymisen esteitä on purettava ja työelämään pääsyä tuettava.

Mutta työttömyys tai työkyvyttömyys ei ole moraalinen epäonnistuminen. Ihmisen arvo ei riipu työmarkkina-asemasta.

Tarvitsemme sekä omaa vastuuta että yhteistä vastuuta. Ne eivät ole toistensa vastakohtia.

Julkisen talouden on oltava kestävällä pohjalla

Sosiaaliturvaa ja palveluita on uudistettava, jotta ne ovat rahoitettavissa myös tulevaisuudessa. Mutta uudistuksia ei pidä arvioida vain säästettyjen eurojen perusteella.

Jos ihminen jää ilman tarvitsemaansa tukea, ongelma ei välttämättä poistu. Se voi pahentua ja tulla myöhemmin yhteiskunnalle kalliimmaksi. Inhimillistä hintaa ei voi sivuuttaa budjettitaulukossa.

Mielenterveyspalveluissa tärkeintä on saada apua ajoissa. Ongelmiin on puututtava ennen kuin niistä tulee kriisejä. Tarvitsemme matalan kynnyksen palveluita, ennaltaehkäisyä ja sujuvaa yhteistyötä terveydenhuollon, sosiaalipalveluiden, koulujen ja työelämän välillä.

Apua ei saa joutua odottamaan kuukausia silloin, kun omat voimat ovat jo vähissä.

Myös yhteiskunnan ilmapiiri vaikuttaa hyvinvointiin. Keskustelu on koventunut ja ihmiset jaetaan helposti meihin ja heihin: työssä oleviin ja työttömiin, menestyjiin ja epäonnistujiin, hyväosaisiin ja huono-osaisiin. Tätä kehitystä ei pidä hyväksyä. Vaikeassa elämäntilanteessa oleva tarvitsee mahdollisuuden päästä eteenpäin, ei lisää häpeää.

Meidän ei tarvitse olla samaa mieltä. Meidän pitää kuitenkin pystyä olemaan eri mieltä ilman, että toisen ihmisarvo kyseenalaistetaan. Yhteiskunta tarvitsee enemmän kuuntelemista ja vähemmän syyllistämistä. Tavoitteena on yhteiskunta, jossa mahdollisimman moni voi tehdä työtä, opiskella, huolehtia läheisistään ja rakentaa omaa tulevaisuuttaa. 

Mutta kun omat voimat eivät riitä, apua pitää saada.

Yhteiskunnan vahvuutta ei mitata vain talouden luvuilla. Se näkyy siinä, miten kohtelemme ihmistä silloin, kun hänen elämässään on vaikeaa.

Tarvitsemme taloudellisesti kestävän yhteiskunnan, jossa työn tekeminen kannattaa ja jossa kukaan ei putoa kohtuuttomasti turvaverkon läpi.

Heikoimmista huolehtiminen ei tee yhteiskunnasta heikkoa. Se on vahvan yhteiskunnan merkki.

Tämä on julkaistu myös Rantalaisen vaalilehdessä syyskuussa 2026. 

Kuva: Sade Virtanen