Miten selviämme elämän kriiseistä? Mielenterveys ja turvaverkot yhteiskunnan tukipilarina
Kukaan meistä ei voi tietää, mitä edessä on. Elämässä ja työelämässä tapahtuu asioita, joita emme voi ennakoida tai hallita. Kukaan ei valitse itselleen tai läheiselleen uupumista, vakavaa sairautta tai irtisanomista. Kun mielenterveys horjuu tai elämä heittää eteen kriisin, miten selviämme ja jaksamme katsoa eteenpäin?
Läheisten tuki ja yhteisöllisyys kantavat vaikeina aikoina
Tärkein turvaverkomme on läheiset. Hädän hetkellä tarvitsemme tukea, ymmärrystä ja ihmisiä, jotka seisovat rinnallamme, ei vain silloin kun menee hyvin, vaan erityisesti silloin kun on vaikeinta. Inhimillinen tuki, myötätunto ja yhteisöllisyys ovat korvaamattomia, mutta ne eivät yksin riitä. Tarvitaan myös poliittista tahtoa ja rakenteellista tukea.
Yhteiskunnan vahvuus mitataan siinä, miten se pitää huolta heikoimmistaan ja niistä, joiden voimat ovat väliaikaisesti loppu.
Miten varmistetaan toimivat mielenterveyspalvelut ja sote-resurssit?
Hädän hetkellä tarvitaan:
- Ennaltaehkäiseviä palveluita ja matalan kynnyksen apua, jotta kriiseihin päästään kiinni ennen kuin ne syvenevät
- Aitoja panostuksia mielenterveyspalveluihin ja sote-resursseihin. Apua on saatava silloin, kun hätä on suurin, ei kuukausien jonottamisen jälkeen
- Inhimillistä sosiaaliturvaa ja joustavaa työelämää, jotka kannattelevat elämän muuttuvissa tilanteissa
Hyvinvointivaltio on jokaisen turvaverkko - kukaan ei pärjää aina yksin
Hyvinvointivaltio ja toimiva yhteiskunta eivät ole vain talouslukuja, vaan turvaverkkoja meistä jokaiselle. Kun pidämme huolta julkisista palveluista, tukirakenteista ja toisistamme niin arjessa, työyhteisöissä kuin yhteiskunnassakin, varmistamme, ettei kukaan jää yksin.
Ollaan toisillemme ihmisiä. Kukaan ei pärjää aina yksin. Tehdään päätöksiä, jotka mahdollistavat inhimillisen elämän kaikille.
Kuva: Sade Virtanen.