Toivon ja kohtaamisen voima koulumaailmassa

Koulun käytävillä kuuluu monenlaisia askeleita. Joku saapuu täynnä intoa ja iloa, toinen puolittain hajalla, kolmas hitaasti haaveillen. Opettajanhuoneessa taas on naurua, huolta, väsymystä ja sitkeää välittämistä. Koulu ei ole vain paikka, se on paikka täynnä elämää.

Koulumaailmassa puhutaan paljon tavoitteista, oppimisesta ja vaatimuksista. Mutta kaiken ytimestä löytyy ihmisyyden peruskysymyksiä: Näetkö minut? Uskotko minuun?

Positiivinen pedagogiikka ei tarkoita hymyn liimaamista kasvoille tai vaikeiden asioiden kieltämistä. Se tarkoittaa uskoa jokaisen nuoren mahdollisuuksiin, silloinkin kun he eivät vielä itse usko. Se tarkoittaa vahvuuksien sanoittamista, rakentavaa palautetta ja lempeyttä rajojen sisällä. Se tarkoittaa opettamista niin, että lapsi tai nuori kokee olevansa arvokas juuri sellaisena kuin on. Kehittyvä, keskeneräinen ja silti jo nyt riittävä.

Toivo koulussa ei ole suuria sanoja, vaan pieniä tekoja. Katse, joka kohtaa. Aikuinen, joka pysähtyy. Tuki, joka tulee ajoissa. Joustavuus, joka mahdollistaa jatkamisen. Ne hetket, jolloin aikuinen sanoo: "Ei haittaa, aloitetaan uudestaan."

Toivo syntyy myös aikuisista, jotka tukevat toisiaan. Opettajista, jotka jakavat materiaaleja ja kahvitauolla huolet. Rehtoreista, jotka kuulevat. Erityisopettajista, opinto-ohjaajista ja oppilas- ja opiskelijahuollon ammattilaisista, jotka muistuttavat, että koulun tärkein tehtävä ei ole vain opettaa, vaan myös pitää huolta.

Jokainen koulupäivä on uusi mahdollisuus, uusi alku. Lapsi tai nuori ei voi valita kotitaustaansa tai aamuista tunnetilaansa tai eilisen tapahtumia. Me aikuiset voimme aina valita, miten tänään kohtaamme lapsen tai nuoren.

Toivo ei tarkoita sitä, että kaikki olisi helppoa. Se tarkoittaa, että uskomme. Tästäkin haasteesta selvitään. Tämäkin nuori löytää oman paikkansa.

Kouluissa ja oppilaitoksissa ei rakenneta vain osaamista. Siellä rakennetaan ihmisiä. Jokainen kohtaaminen on mahdollisuus jättää jälki, hyvä sellainen.

Valitaan siis nähdä valo. Vaikka se olisi joskus vain pieni kipinä. Koska juuri niistä kipinöistä syntyy huomisen toivo.

Yli 24 vuotta koulumaailmassa opettajana, opinto-ohjaajana. Positiivinen pedagogiikka, ratkaisukeskeisyys ja toivon näkökulma työskentelytapana.