Kurpitsalyhdyistä kuusenkynttilöihin
Kurpitsat ja kynttilät
Kun syksyn ilta hämärtyy ja kynttilänvalo heijastuu ikkunoista, tiedän sen hetken tulleen. On nimittäin aika kaivaa esiin kurpitsat ja kynttilät.
Olen aina ollut juhlapyhäihminen ja sellainen, joka saa iloa siitä, että saa koristella, kokata, suunnitella sekä kutsua ystävät ja perheen yhteen juhlimaan vuoden kiertokulkua.
Kurpitsaviikot
Salon kurpitsaviikot ovat täydellinen esimerkki siitä, miten juhla voi tuoda yhteisön yhteen. Kurpitsapellot hehkuvat oranssina ja koko kaupunki näyttää syksyiseltä postikortilta. Se ei ole vain tapahtuma, se on iso yhteisöllisyyden juhla, joka vetää ihmisiä puoleensa läheltä ja kaukaa. Kurpitsaviikot osoittavat, miten paikallinen idea voi kasvaa alueelliseksi vetovoimatekijäksi. Kurpitsan muotoinen kynttilä voi olla pieni, mutta sen valo on suuri. Se valaisee koko seudun elinvoimaa. Mitä vastaavaa voisimme luoda meille?
Kun viimeiset kurpitsalyhdyt on siivottu pois, alkaa toisenlainen taika
Joulu hiipii hiljaa sisään. Joulu tulee ensin valoina, sitten piparintuoksuna ja joulumusiikkina. Lopulta joulu täyttää koko sydämen lämmöllään ja vatsan herkuillaan. Joulu muistuttaa meitä siitä, mikä on tärkeintä. Minulle se on läheisyyttä, yhdessäoloa, lasten riemua ja jouluaaton kutkuttavaa jännitystä. Siinä missä halloween on iloista hulluttelua, joulu on lämmintä yhteyttä ja läheisyyttä.
Me tarvitsemme molempia. Me tarvitsemme juhlia, jotka pysäyttävät arjen ja saavat meidät katsomaan toisiamme silmiin.
Kunnat ja kaupungit, kuten Salo, tarvitsevat juuri tätä. Ideoita, tekijöitä ja yhteisöllisyyttä. Tapahtumat eivät synny yksin, ne syntyvät yhdessä. Kurpitsaviikkojen kaltainen tapahtuma ei ole vain juhla, se on muistutus siitä, että vetovoima syntyy ihmisistä, jotka uskaltavat tehdä, koristella, kokeilla ja kutsua toiset mukaan.
Kun kurpitsalyhdyn valo sammuu, on aika sytyttää kuusenkynttilät. Ihanaa alkavaa jouluntaikaa!
Juhla vaihtuu toiseen, mutta tunne pysyy. Yhdessä olemme enemmän ja yhdessä saamme enemmän aikaan.