Kevät on juhlien aikaa

Kevätjuhlien aika on täällä taas. Kevätjuhlien aikaan ilma tuoksuu nurmikolta, syreeniltä ja toivolta. Kevät ja kesä eivät vain tuo valoa ja vihreyttä, vaan myös juhlat. Valmistujaiset, ylioppilasjuhlat, kättelyt, kakkukahvit ja tunteikkaat hyvästit. Voi tätä onnen ja kyynelten vuodenaikaa!

Koulujen käytävät ovat täyttyneet viime viikkoina vähän normaalia leveämmistä hymyistä ja ehkä hieman stressihikeäkin tihkuvista otsista. Mutta nyt – kaikki työ on tehty. Todistukset jaettu, hatut asetetaan kutreille ja se hetki, jota on odotettu, on vihdoin koittanut. Valmistuminen!

Nyt saat taputtaa itseäsi selkään ja oikein kunnolla. Sillä olet selvinnyt opinnoista, tenteistä, ehkä työelämä- ja harjoittelujaksoista, näytöistä ja siitä yhdestä kurssista, joka tuntui loputtomalta. (Me kaikki tiedämme sen kurssin. Se on olemassa jokaisella.)

Koko viikonloppu on ollut juhlan aikaa

Valmistujaispäivä on hetki, jolloin jokainen saa olla sankari omassa tarinassaan. Se on hetki, jolloin isovanhemmat tirauttavat liikutuksen kyyneleen, ja tädit kilpailevat siitä, kuka tuo isoimman kukkakimpun. Onnea tulvii ovista ja ikkunoista, ja keittiössä mietitään, paljonko riittää kakkua.

Mutta vaikka juhlapäivä onkin upea, tärkeintä on se, mitä se symboloi. Se symboloi alkua. Uusi alku, uudet mahdollisuudet. Tie on nyt auki – eikä kukaan vielä tiedä, minne se vie. Se on kutkuttavaa. Se on jännittävää. Ja se on juuri oikeanlaista.

Jos olisin itse valmistumassa tänä keväänä, sanoisin: "Kiitos menneestä – nyt alkaa se, mistä aina unelmoitiin." (Mutta koska en ole, tyydyn sanomaan: "Ota kakkua. Olet ansainnut sen.")

Lämpimät onnittelut kaikille kevään aikana valmistuneille! Uskokaa itseenne, unelmoikaa isosti – ja kulkekaa rohkeasti eteenpäin. Maailma odottaa juuri teitä.